Lupa syödä ja käyttää lycraa

Tiedän: ”Osta vaan nastalenkkarit, niin onpa hyvä juosta läpi vuoden ja käy kolme kertaa vuodessa pyöräleirillä Kanarialla.”

Totta. Pitäisihän ne nastakengät ostaa, mutta kun laitoin juuri pienen omaisuuden uuteen pyörään. Ulkomaanmatkalla puolestaan matkakumppanit haluavat vähän rentoutua ja nähdä maisemiakin, eikä vaan sahata pelkkiä serpentiinejä pyörällä aamusta iltaan. Noh, näistäkin epäkohdista huolimatta triatlonia voi harrastaa oikein hyvin Suomessa ja käydä silti lomailemassa ulkomailla, muutenkin kuin verenmaku suussa treenaten. Lue vaikka, jos et usko.

Harrastustausta minulla on varmasti monelle pojalle tyypillinen – pois lukien se kuoro, missä meitä oli kaksi poikaa. Lapsena tuli kokeiltua kaikkea partiosta yleisurheiluun ja pelattua pallopelejä koripallosta jalkapalloon. Tennistäkin yritettiin lapsena kovasti saada pelaamaan, mutta niin kävi, ettei pojista tullut isänsä kaltaisia tennisammattilaisia. Ehkä olisi kannattanut tyrkyttää sulkapalloa, niin olisi tennis innostanut enemmän.

Nuoremmalla aikuisiällä juoksu alkoi kiinnostaa ja siitä tulikin henkireikäni aina lukiosta kauppakorkeakoulun alkuun saakka, kunnes jalkavaivat pakottivat monipuolistamaan liikkumista. Sitten hainkin erään koulupäivän jälkeen kotiini maantiepyörän, ja innostuinkin fillaroinnista oikein urakalla. Sai syödä enemmän kuin kerkesi ja näki Suomen suvea huomattavasti kattavammin kuin pelkästään juosten. Ja jalatkin tykkäsivät siitä.

Triathlon tuli kuvioihin kesällä 2013. Järjestys meni aivan oikeaoppisesti, eli ensin ilmoittauduin Joroisten puolikkaalle ja vasta sen jälkeen aloin miettimään, että löytyisiköhän Turusta triathlon-seuraa. Löytyihän sieltä, eikä mitään huonoa seuraa löytynytkään. Järkeilin, että enköhän minä yhdeksässä kuukaudessa opi vapaauinnin riittävällä tavalla selvitäkseni 1,9 km:n avovesiuinnista.

Ensi kertaa altaaseen astuttuani ja siellä 600 metriä kauhottuani ja tuonpuoleisen rajamailla piipahdettuani aloin vahvasti epäillä uinnin onnistumista. Onneksi tekniikkatreenit ja systemaattinen tekeminen saivat uinnin tuntumaan, jos nyt ei mukavalta, niin ainakin enemmän eteenpäin kulkevalta kuin pohjaa kohti painuvalta.

Kesällä 2014 olikin Joroisten puolikkaan vuoro. Ajattelin kuitenkin ensin käydä kokeilemassa konseptia Kisko-triathlonissa, jotta Joroinen ei olisi liian suuri shokki ensikertalaiselle. Otin kuitenkin Kiskon kisan sijaan poskiontelotulehduksen ja lääkäriltä kommentin, että äkkikuolemanriski on suuri jos lähdet tuossa kunnossa kisaamaan. Se kisa jäikin sitten väliin ja Joroisesta oli hyvää vauhtia tulossa ensikosketus triathloniin. Kaiken hyvän lisäksi luin foorumeilta, kuinka porukka myi Joroisten paikkojaan todeten sen olevan ”liian suuri pala”, tai että ”en ole vielä valmis Joroisille”. Tämähän saikin mieleni rauhalliseksi ja oloni varsin itsevarmaksi.

Kisa-aamuna totesin itselleni, että jos selviän uinnista, kaikki siitä eteenpäin on pelkkää plussaa. No, vedestä tuli noustua. Vieläpä ilman pelastushenkilökuntaa, vaikka kilpailijanumeronikin oli 112. Pyörän selässä jo fiilistelin, että tämähän on ihan kivaa. Juoksussa taas mietin, että onkohan tässä sittenkään mitään järkeä. Sitten kuitenkin huomasin, että tässähän on mahdollisuudet aivan kelpo aikaan ja siitä sainkin tarmoa juoksun viimeiselle kierrokselle. Maaliin pääsin ajassa 4:54 ja ilokseni totesin, että omasta sarjastani irtosi 7. sija. Tämähän voisi olla minun lajini! Kesällä kävin vielä kokeilemassa perusmatkan kisan Kuopio-triathlonissa ja sekin meni ihan mukavasti.

Oma triathlon-harrastukseni on kestänyt nyt noin puolitoista vuotta ja jatkunee ainakin seuraavan puoli vuosisataa. Ai miksikö? No, koska syön nykyään vielä enemmän kuin pyöräillessäni, enkä sitä kuitenkaan osaisi vähentää. Sen lisäksi saan käyttää lycraa farkkujen sijaan, koska se nyt on vaan niin aerodynaamista. Eikä harrastus vaadi ulkomaanmatkojen uhraamista tai orjallista treenaamista. Se voi olla ihan itseään vastaan kilpailua, niin kuin minulla. Niin, ja ihan täältä talvisesta Suomesta käsin.

Nähdään ensi kesänä Turku Triathlon Weekendissä!